Kauan kauan sitten erään synkän metsän keskellä asui pikkuinen pupu. Se oli vitivalkoinen kotipupu, joka oli karannut omasta kodistaan seikkailua etsien. Vaan eipäs pupu tiennyt että mestässä vaani myös ilkeä yksisilmäinen harmaasusi xigbar nimeltään.
Eräänä kauniina päivänä kun pikkuinen Demyxpupuliini mutusti suklaakeksiä pikkuriikkisillä hampuleillaan.Harmaasusi Xigbr tuli sen luokse.
"Terve pikkuinen pupuliini", susi sanoi.
Pikkuinen Demyxpupuliini nosti katseensa keksistäänja katsoi sutta isoilla nappisilmillään.
"Haluatko keksin?" Pikkuinen pupu kysyi sudelta.Susi katsoi keksiä silmät kiiluen ja yhdessä he söivät keksejä elämänsä loppuun asti.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kettuelämää
Nimi: kettuelämää
Kirjoittaja: Sidler
Beta: Minä itse
Tyylilaji: Slash, angst,
Paritus: Akuroku, XigDem,
Ikäraja: NC-17
Varoitukset: yaoi, raiskaus(ainakin kolme)
Tekijänoikeudet: Henkilöt ei oo mun, harmi vaan, mutta ficci kyllä on mun. siihen ei kajota. Siis lukea saa kuhan ei kopioida.
(tiedoite: sulkujen sisällä olevat asiat ovat kirjoittajan väli kommentteja)
1. Kurinpidon Geenikoulutus
Myrsky puhalsi kylmänä kohti pohjoistuulen vastavirtaa käynnistäen hurjan taistelun lehtien välillä. Rosoiset lehdet putoilivat hiljalleen tuulen mukana kostealle ruohikolle. Erään ison Rakennuksen takapihalla, joka oli aidoitettu, istuskeli yksinäinen kettu. Se ei ollut mikään tavallinen kettu, vaan huippuharvinallinen Valokettu, joita ei ollut kuin kaksi maailmassa. Pihalla, visusti aitojen sisäpuolelle vangittuna, Pieni poika kettu katsoi kohti suurta ja pimeää metsää.
Eräitä muita Geenikettuja pelottaisi ajatuskin karkaamisesta, mutta valoketulla se oli käynyt monta kertaa mielessä. Vaikka Valokettu, jota myös Roxasiksi kutsutaan(kettujen kesken), olikin tyytyväinen kohteluun jota hän itse sai niin häntä silti harmistutti aitojen sisäpuolella olo. Se sai olon jotenkin synkäksi. Jotenkin masentuneeksi.
Ulko-ovi paukahti auki ja ulos astui kolme kettua. Haku, Riku ja Gery nimiset kolme hiirikettua tulivat löntystellen Valoketun luo.
"Ai, terve Roxas... Pikku valovauva", ilkkui keskimmäinen ja isoin, eli Gery. Alistuneesti ja tottuneesti Roxas painoi päätään alaspäin, kuin näyttäen ettei tahdo riitaa. Se ei kumminkaan onnistunut, koska riitaahan nuo kolme olivat tulleet hakemaan.
"Lopettakaa jo...", Valokettu anoi hiljaa.
Haku oli juuri avaamassa suutaan, kun ovi paiskahti auki jo toisen kerran sinä päivänä. Iso, karski ja partainen mies katsoi pihalle terävillä silmillään. Kolme kettua lähti vikkelästi pois valoketun lähistöllä. Roxas katsoi peloissaan isoa miestä, joka tallusteli kohti valokettua ja nosti tämän niskasta kainaloonsa.
"Tules, kettuseni, kohta pääset siittämään pentuja...", Mies myhäili tyytyväisenä. Roxasin kasvoilta paistoi suora paniikki tilanteesta.
Roxas rimpuili pois isäntänsä kainalosta ja juoksi nopeasti takaisin pihalle. Sisältä kuului kiroilua ja kolinaa. Valokettu painautui kiinni aidan nurkkaan ja tärisi holtittomasti.
Hetken päästä mies tuli takaisin pihalle nyt puinen häkki mukanaan. Mies käveli ripeästi kohti valokettua ja tarttui tämän niskaan salaman nopeasti. Mies katsoi hetken kettua silmiin, kunnes laittoi tämän häkkiin. Mies kantoi häkin sisälle sotkuiseen taloon.
Roxas näki häkistään kuinka mies laittoi pieneen piikkiin jotain läpinäkyvää ainetta ja ruiskautti sen päähän pienen määrän. Sitten mies käveli kohti häkissä pelokkaasti täristevää ketunpoikaa. Viimeisin muisto valoketunpennulle oli kuinka mies painoi piikin valoketun kylkeen ja ruiskautti aineet tämän sisälle.
-jatkuu-
